Epilogi

Suomeen paluusta on ehtinyt vierähtää jo kaksi ja puoli kuukautta. Kaikenlaista tekemistä on kuitenkin paluusta asti ollut siinä määrin, ettei minulla ole oikeastaan ollut aikaa pysähtyä miettimään, miltä nyt tuntuu. Itse lähtö Leuvenista oli kenties helpompi kuin olin kuvitellut. Useamman viikon ajan olin tehnyt lähtövalmisteluja, jotka kai osaltaan sitten auttoivat orientoitumaan lähtemiseen. (Ja pienenä sivuhuomautuksena, että lähtövalmistelut kannatti kyllä aloittaa ajoissa, sillä belgialaiseen tapaan asiat eivät ihan niin kätevästi sujukaan, mm. nettisopimuksen katkaisuun tarvitsi todistuksen maastamuutosta.) Lisäksi monet olivat jo lähteneet minua ennen, joten kun koko viikon ajan oli vietetty läksiäisiä ja sanottu hyvästejä, oman lähdön hetkellä oli jo surut surtu. Eikä kaupunkikaan tuntunut enää samalta kun niin monet ihanat ystävät olivat jo lähteneet.

Paluumatka tarjosi vielä monta hienoa kokemusta ja paikkaa kun ajoin isäni kanssa Suomeen. Ja lisäetuna toki vielä se, että sain mukaani enemmän tavaroita, joihin liittyy monia muistoja, kuin mitä olisin lentäen voinut tuoda. Suomessa oloon en vielä ehtinyt juuri totuttautua, sillä jo muutaman päivän jälkeen lähdin musiikkileirille Tsekkeihin opiskelemaan sellon soittoa. Etukäteen minua hieman arvelutti, kuinkakohan  paljon minulta mahtaa löytyä  matkustusintoa palattuani juuri edelliseltä matkalta. Mutta itse asiassa kaipuuta kotiin, joka yleensä syntyy kun matkustaa paljon lyhyen ajan sisällä, ei syntynyt, sillä juuri sillä hetkellä sitä ei edes tiennyt, missä oma koti on: Leuvenissa, Helsingissä, Vaasassa…  Ajatuksissani taisin vielä olla Leuvenissa, sillä meinasin monesti vastata hollanniksi kun joku puhui tsekkiä. Onnistunut reissu se oli joka tapauksessa. Kun sitten palasin heinä-elokuun vaihteessa ”pysyvästi” Suomeen, olikin aika aloittaa heti työt. Voisi kai sanoa, että takaisin Suomeen sopeutuminen on käynyt huomaamatta itsestään arjen keskellä. Tosin monesti tuntui siltä, ettei vielä ollut oikein sisäistänyt olevansa Suomessa. Kerran työmatkalla hämmästyin, kun eräs perhe puhui suomea. Kunnes muistin, että Suomessahan tässä ollaan. Kerran taas aloin puhumaan ystävälleni englantia ja jatkoin monta lausetta ennen kuin tajusin, että englanti ei ehkä olekaan se luontevin vaihtoehto tässä tapauksessa. Monta kertaa olen myös hätkähtänyt, etten tänään voikaan mennä Pangaeaan, Oude Marktille, en kävellä Naamstestraatia, en lenkkeillä Philipsitessa enkä nähdä vaihtarikavereita…Välillä ikävä on suuri.

Mutta on Suomessakin taas mukava olla. En muista, milloin minun olisi tehnyt niin paljon mieli pullaa. Ja kuinka hyvältä äidin tekemä kalakeitto maistui ensimmäisenä Suomi-päivänäni. Ja kuinka ihanaa on ollut nauttia kauniista kesäpäivistä merellä… Ja nähdä kaikki kaverit, joita ehti tulla ikävä.

Kaikkien niiden ihanien, unohtumattomien kokemusten lisäksi vaihdosta on myös ollut konkreettista hyötyä. Tsekin leirin aikana teimme ex tempore matkan Wieniin, jossa suurena apuna oli itävaltalainen vaihtarikaverini. Meillä ei ollut juuri yhtään aikaa ottaa asioista selvää etukäteen, mutta ystäväni opastuksella löysimme Wienin parhaat puolet. Opintojen osalta puolestaan vaihto-opinnot auttoivat löytämään gradun aiheen. Ja kaiken lisäksi pystyn hyödyntämään kurssimateriaaleja graduni aineistona. Yksi vaihdon tavoitteista olikin saada ajatuksia graduun, joten ei voi kuin todeta, että napakymppi! Tärkeää oli myös varmistua siitä, että voisin joskus asua Belgiassa, jos työtehtävät sinne johdattavat. Kannatti siis ehdottomasti lähteä!

Vaikka välillä tuntuu, että palaamme vielä kaikki Leuveniin ja jatkamme kuin ennen, alkaa vaihtoympyrä kuitenkin sulkeutua. On aika hyödyntää vaihtokokemuksia ja -oppeja ja nauttia Suomi-elämästä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita asioiden unohtumista. On ihana palata muistelemaan elämäni kevättä, selata valokuvia, kuunnella ”vaihtaribiisejä” ja suunnitella jälleennäkemistä.

Tämän viimeisen blogikirjoituksen myötä haluan esittää sydämelliset kiitokset kaikille vaihtarikevääseeni osallistuneille ja siinä myötäeläneille!

Turismia

Tämän kevään aikana on tullut tehtyä monia matkoja niin lähelle kuin kauas. Olen lentänyt ensimmäistä kertaa Ryanairilla (odotettua parempi kokemus), matkustanut huippunopealla junalla Pariisiin (matka-aika vain puolitoista tuntia Brysselistä), matkustanut vähemmän nopeilla (mutta silti mukavilla) junilla ympäri Belgiaa, istunut bussissa ja nähnyt monen monta ihanaa paikkaa. Silti monta paikkaa jäi näkemättä. Olen lohduttanut itseäni sillä, että Suomessakin on monta paikkaa, joissa en koskaan ole käynyt ja joissa en todennäköisesti koskaan tule käymään. Matkoille on myös mahtunut hyvin erilaisia kokemuksia turistien vastaanotosta. Päätin listata muutaman esimerkin.

17.3 Bryssel
Olemme viettämässä Pyhän Patrikin päivää Brysselissä. Olemme lähdössä ravintolasta ja saamme laskun. Belgiassa lasku tulee aina pöydittäin, sitä ei ole mahdollista saada jaettuna pöydässä istuvien kesken. Jos laskun voi maksaa suoraan kassalle, silloin voi toki maksaa yksitellen. Tilanne oli siis meille varsin tuttu. Kaivamme rahoja ja kukin yrittää saada kasaan tasan oman osuutensa verran tai niin, että voi saada muilta takaisin (koska tarjoilijalta ei voi siis saada takaisin kuin kokonaissumman ylityksen mukaan). Viereisessä pöydässä istuvat rikkovat ystävällisesti isompia seteleitä. Joudumme turvautumaan yhden ja kahden sentin kolikoihin (joita aina kertyy rahapussiin valtavat kasat) saadaksemme tasasumman. Kun tarjoilija tulee noutamaan rahoja hän katsoo pikkukolikoita, kysyy mitä ne ovat, viskoo ne voimalla takaisin pöytään ja poistuu paikalta. Missään ei lukenut, että ravintola ei ota vastaan yksi- ja kaksisenttisiä. Tarjoilija ei myöskään sanonut asiasta mitään. Jos hän olisi ystävällisesti ilmoittanut asiasta sen sijaan että alkoi heittelemään kolikoita, olisimme toki yrittäneet ratkaista asian jotenkin toisin. Vaikka saimmekin sitten alennusta niiden hylättyjen kolikoiden verran, päätimme olla asioimatta ravintolassa jatkossa.

25.3 Verviers ja Spa
Päätimme edellisenä iltana, että suuntaisimme seuraavana päivänä keskelle Wallonian luontoa. Pikaisen selvittelyn jälkeen parhaaksi vaihtoehdoksi niin lyhyellä suunnittelulla ja käytettävissä olevalla ajalla osoittautui Verviers. Sieltä pitäisi päästä bussilla vaellusreittien alkuun. Kirjaan turistitoimiston osoitteen ylös. Seuraavana päivänä saavumme Verviersin juna-asemalle ja suuntaamme kännykän karttaohjelman avulla turistitoimistoon. Kun luulemme olevamme perillä, emme kuitenkaan näe mitään turistitoimistoa. Kierrämme keskustaa ja kyselemme paikallisilta. Kukaan ei tunnu koskaan kuulleenkaan turistitoimistosta. Lisäksi kaikki puhuvat vain ranskaa. Onneksi seurueestamme löytyy henkilö, joka taitaa kommunikoinnin myös ranskaksi. Vaihdamme taktiikkaa ja alamme kysellä sen sijaan vaellusreiteistä. Ystävällinen mies (joka puhui jopa englantia) varmistaa, että olemmehan ymmärtäneet luontoalueen sijaitsevan kauempana. Vakuutamme tietävän asian. Hän neuvoo meidät bussiasemalle ja pahoittelee, ettei osaa sanoa, millä bussilla sinne pääsee. Palaamme siis bussiasemalle (samassa paikassa rautatieaseman kanssa) ja yritämme löytää esitteitä. Kysymme lipunmyynnistä ja yllättäen saammekin neuvon mennä junalla Spahan ja tehdä kävely siellä. Noudatamme neuvoa, mutta samalla ihmettelemme, mikä kaupunki Verviers oikein on kun kukaan kaupungissa oleva ei tunnu tuntevan sitä eikä sitä ympäröivää luontoa. Ja silti netti antaa kuvan, että Verviers on hyvä paikka aloittaa vaellukset, joten tuskin olimme ainoat turistit kaupungissa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Päädyimme Spahan, löysimme paikallisen turistitoimiston, jossa meille selvitettiin reittivaihtoehdot, vietimme mukavan päivän seuraten hyvin merkittyä reittiä ja lopuksi ehdimme nauttia vielä itse kaupungista.

7.6 Bryssel
Olimme menossa tutustumaan Atomiumiin ja Mini-Eurooppaan. Olin etukäteen selvittänyt, millä metrolinjalla pääsemme perille. Sen sijaan en tiennyt, mikä lipputyyppi oli kannattavinta ottaa. Niinpä kysyin asiaa lipunmyynnistä. Varmaan alle kymmenessä sekunnissa myyjä oli esittänyt tarkentavat kysymykset ja tulostanut liput. Tämän jälkeen hän vielä antoi metrokartan ja jopa ympyröi siitä pääteaseman ja aseman, jolla meidän piti vaihtaa linjaa. Selvästi tottunut palvelemaan. Nauroimme, että mahdoimmeko näyttää niin avuttomilta, että tarvitsemme kaikki neuvot. Ja Bryssel kun on ikään kuin toinen kotikaupunkini...

2.7 Luxembourg
Kaikki kuvitelmat siitä, että Luxembourg olisi kallis, murenivat kertaheitolla. Söimme lounaaksi paninit 3,70 eurolla ja välipalaksi jäätelöt eurolla. Olut oli jotakuinkin samanhintaista kuin Belgiassa, jota yleisesti pidetään edullisena olutmaana. Ostin 200 ml kylpyvaahdon tyylikkäässä pullossa kahdella eurolla. Ja kaikki nämä tapahtuivat turisteja pullollaan olevassa keskustassa.

7.7 Brugge
Päätimme tehdä pyöräretken, josta olimme haaveilleet lähes koko vaihdon ajan. Aloitusasemaksi valitsimme Bruggen ja tarkoituksena oli pyöräillä meren rannalle. Vuokrasimme pyörät juna-aseman vuokraamosta. Yllättäen vuokraamossa ei kuitenkaan ollut muuta kuin Bruggen karttoja. Saimme kuitenkin neuvon, mistä kohdin meidän olisi ajettava ulos kaupungista jos halusimme Oostendeen. Lähdimme polkemaan, mutta jo pian olimme eksyneet. Ystävällinen nainen neuvoi, miten pääsisimme Oostendeen vievälle reitille. Hetken kuluttua varmistimme reittiä puolestaan ystävälliseltä mieheltä. Kuullessaan, että olemme matkalla Oostendeen hän sanoi, että onnea. Niinpä kysyimme, mikä olisi lähin ranta. Hän kertoi kaupungin nimen, neuvoi reitin (ja kertoi jopa, mikä olisi kaunein reitti) matkan varrella olevaan kaupunkiin ja kehotti kysymään jatko-ohjeet sieltä. Suuntasimme ohjeiden mukaisesti Dammeen. Siellä löysimme pienestä kahvila-kioskista pyöräkartan, jossa oli erityinen pyöräreitti (ei suinkaan suorin mahdollinen) Knokkeen. Päätimme seurata sitä. Matkalla meitä neuvottiin jopa täysin pyyteettömästi ja löysimme kuin löysimmekin Knokken ja sen rannat.

Loppuun vielä kuvakooste matkoista. Kuvat puhukoot puolestaan :)

Antwerpen 14.1

Gent 21.1

Brugge 11.2

 

 

Antwerpen 26.2

Spa 25.3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Barcelona 7.-11.4

Keukenhof (Hollanti) 28.4

Budapest 3.-5.5

Pariisi 6.6

Oostende 22.6

Luxembourg 2.7

Pyöräretki Brugge-Knokke 7.7

Bryssel (olen käynyt siellä niin monta kertaa, että päivämääriä en pysty erottelemaan)

Ohi on

Reilu viikko sitten oli viimeinen tentti, jonka jälkeen saattoi huokaista syvään ja vaihtaa vapaalle. Mutta tänään sitä sai huokaista todella syvään ja todeta varmasti, että ohi on. Tenttien tulokset nimittäin tulivat tänään, ja pääsin läpi kaikista kursseista. Kuusi kurssia, 27 opintopistettä ja onnellinen olo.

Sen sijaan olo tenttijaksolla oli yleensä kaikkea muuta kuin onnellinen. Koko tenttijärjestelmä on hyvin erilainen siitä, mihin olen tottunut, mikä lisäsi entisestään jännittämistä. Kahtena viikkona minulla oli kaksi tenttiä viikossa ja yhtenä viikkona sitten vain yksi. Joka tapauksessa jokaisen tentin jälkeen oli oikeastaan heti aloitettava lukemaan seuraavaan eikä aika silti riittänyt kaiken materiaalin lukemiseen. Aina ei ollut helppo nollata ajatuksia, vaan usein edellinen tentti jäi pyörimään mieleen. Samalla kuitenkin alkoi jännittää jo seuraavaa tenttiä. Niinpä joskus tuntui, että ajatukset olivat kaikkialla muualla paitsi siinä, mitä itse asiassa oli lukemassa. Työntäyteiset ja stressaavat kolme viikkoa, mutta myös opettavaiset esimerkiksi ajankäyttöä ja paineensietoa ajatellen. Mutta tällaisella tenttijaksokäytännöllä on myös ehdottomasti hyvät puolensa. On hyvä, että tenttien aikana voi keskittyä vain tentteihin eikä tarvitse esimerkiksi samaan aikaan käydä jonkin toisen aihepiirin luennoilla. Muistelen, että jos minulla on ollut viikoittain tentti, mutta samaan aikaan pyörinyt myös muut kurssit ja päivät ovat täyttyneet luennoista, on aikaa lukemiselle itse asiassa paljon vähemmän ja energiaa lukemiseen vähintään yhtä vähän.

Omalla laillaan myös ilmapiiri tenttijaksolla oli mukava. Toisten kannustaminen oli huipussaan. Näiden viikkojen aikana yleisin sanonta oli good luck. Vaikka ei olisi tiennyt mistä puhutaan, varminta oli sanoa good luck, sillä todennäköisesti aihe käsitteli tenttejä. Joku oli kuulemma jopa liimannut ikkunaan post-it lappuja, joissa luki good luck. Kaikki me jaoimme yhdessä jännityksen. Olikin mielenkiintoista, joskin myös surullista huomata, kuinka jännitys muutti ystävien olemusta. Toisaalta jännitys myös yhdisti. Ennen tenttejä ja niiden jälkeen saatoin jutella sellaisten henkilöiden kanssa, joiden kanssa en koskaan aiemmin ollut puhunut, vain jakaaksemme kokemuksia ja tunteita. Yhteenkuuluvuuden tunne oli voimakas. Tuntui myös, että puoli kaupunkia noudatti erityisehtoja tenttijakson aikana. Kirjaston kellotornin viikoittaiset konsertit loppuivat, jotta lukurauha olisi taattu ja Pangean seinillä oli ohjeistukset tupakoida kadun puolella, jotta ei häiritsisi saman rakennuksen asuntolan asukkaita. Valitettavasti tosin omaa asuntoani vastapäätä olevan kirkon kellot sen sijaan lisäsivät soittoa soiden tuolloin myös kuuden seitsemän aikaan aamusta... Kirjastossakin oli ihan oma tunnelmansa. Ihmiset raahautuivat sinne aamusta alkaen ja lähtivät vasta kymmeneltä illalta kirjaston sulkiessa, pitivät taukoa lukemisessa nukkuen kirjapinoaan vasten tai katsoen youtube-videoita.

Hyväksi nollaustavaksi omalla kohdallani osoittautuivat niin kulttuuri kuin urheilukin. Kuunnellessa Elisabeth viulukilpailun kolmen parhaan konserttia ei yksinkertaisesti voinut nauttia muusta kuin ihanasta musiikista ja sen uskomattoman upeasta tulkinnasta. (Hieman aiheen vierestä, mutta todella edullinen konsertti, kulttuurikortilla maksoin lipustani ainoastaan 5 euroa ja itse kilpailua pääsin kuuntelemaan täysin ilmaiseksi.) Myös jalkapallon EM-kisojen seuraaminen Oude Marktilla vei ajatukset hetkeksi pois tenttistressistä.

Ennen ensimmäistä tenttiä jännitin aika paljon. En ollut koskaan ennen tehnyt suullista koetta ellei jotakin kielten puhekokeita lasketa. Koko tilanne oli siis minulle uusi. Täytyy kyllä sanoa, että myös seuraavia tenttejä ennen jännitti tavallista tenttijännitystä enemmän, koska en vielä ehtinyt tottua suullisiin tentteihin. Jos suullinen tentti koski etukäteen kirjoitettua tutkielmaa oli käytäntö se, että olin opettajan kanssa kahdestaan ja hän esitti kysymyksiä, joihin vastasin suoralta kädeltä ilman. Sen sijaan jos suullinen tentti koski kirjallisuutta ja luentoja oli käytäntö puolestaan se, että samassa huoneessa oli sekä vastausta valmisteleva että vastausta esittävä. Valmistautumisaikaa oli yleensä n. 15 minuuttia, jonka aikana piti kirjoittaa muistiinpanot ja esittää sitten vastaukset opettajalle. Opettaja saattoi esittää myös tarkentavia kysymyksiä. Aluksi vierastin ajatusta, että toinen opiskelija kuuntelisi vastaustani, mutta sitten huomasin, etten ainakaan itse juuri kuullut toisen esitystä kun keksityin omien vastausten valmisteluun. En oikein vieläkään tiedä, mitä mieltä olen suullisista tenteistä. Tenttien aikaan vannoin, etten ikinä enää valita yhdestäkään esitelmästä, sillä esitelmän pito ei jännitä läheskään niin paljon kuin suullinen tentti. Suullisessa tentissä valmistautumisaikaa on verrattain vähän, joten vastaus täytyy todella tietää heti, aikaa miettimiseen ei ole. Lisäksi näin aluksi ajankäytön arviointi oli vaikeaa. Jos oli kirjoittanut sivullisen muistiinpanoja, niiden selittämiseen meni yllättävän vähän aikaa, ainoastaan muutama minuutti. Joskus tuntuikin, että vastaukset olivat turhan lyhyitä, olisi pitänyt selittää laajemmin kuin oli ajatellut. Riskinä suullisissa tenteissä on myös se, että huomio kiinnittyy liikaa ulkoisiin seikkoihin. Pitäisikö olla parhaimpiinsa pukeutunut ja peittää jännityksensä? Tosin koin, että täällä ratkaisevassa asemassa oli vain vastauksen sisältö, ei ulkoiset seikat. Toisaalta suulliset tentit ovat siitä hyviä, että parhaimmillaan ne poikivat keskusteluja opettajan ja oppilaan välille, jolloin opiskelija saattaa oppia myös uutta. Opettaja voi suorastaan auttaa opiskelijaa muotoilemalla kysymyksen toisin, kysymällä tarkentavia kysymyksiä tai jopa auttaa muistamaan jonkin asian kertomalla siihen liittyviä asioita. Etuna on myös se, että suullinen tentti ei kestä kauaa. Tosin kokemukseni mukaan aikataulut harvoin pitävät suullisissa tenteissä. Vain yksi neljästä oli ajallaan, monesti sai odottaa tunnin, mikä jännittyneenä oli kaikkea muuta kuin mukavaa.

Myös ainoa kirjallinen tentti poikkesi Vaasan kirjallisista tenteistä. Olen tottunut, että kaikki kysymykset ovat esseitä, mutta tämä tentti koostuikin yhdestä esseestä ja useista lyhyistä, 3-5 lauseen mittaisista kysymyksistä. Oma haasteensa oli selittää niin lyhyesti esimerkiksi Euroopan komissiosta, josta aivan hyvin olisi voinut kirjoittaa myös esseen. Myös käytännöt olivat ehkä hieman virallisemmat ja muistuttivat jossain määrin ylioppilastutkintoa. Tenttipaperiin piti kirjoittaa mm. tenttisalin nimi, tentin sivumäärä ja ohjelma, jossa opiskelee. Lisäksi tenttipaperi piti allekirjoittaa ja palautetusta paperista sai kuitin.

Yksi erittäin hyvä puoli paikallisessa tenttijärjestelmässä on se, että tulokset saa varsin nopeasti: omalla kohdallani kolme ja puoli viikkoa ensimmäisen ja viikko viimeisen tentin jälkeen. Merkittävin huono puoli on puolestaan se, että kun kaikki tentit ovat vasta lukukauden lopussa, mikään ei ole myöskään varmaa ennen viimeistä viikkoa. Kokonaisuutena sanoisin, että itse tentit eivät ole mitenkään vaikeita, mutta uusi erilainen järjestelmä vaatii totuttelua. Mutta kunnialla siitäkin selvittiin. Ohi on onnellisesti.

Normipäivä kirjastossa

Ikimuistoisia juhlia

On aina hieman erilaista viettää juhlia ulkomailla. Paikallinen kulttuuri sekoittuu suomalaisiin tapoihin ja tuo uutta väriä juhlapyhiin. Toisaalta ulkomailla pääsee viettämään sellaisia juhlia, mitä Suomessa ei juhlita. Olen toki aikaisemminkin viettänyt juhlia ulkomailla, mutta tähän kevääseen on mahtunut useita ikimuistoisia juhlia.

Heti pääsiäisloman jälkeen oli vuorossa oma syntymäpäiväni. Olin suunnitellut tarjoavani iltaluentojemme jälkeen kakkua ja niinpä pakkasin luennoille mukaan opiskelutarvikkeiden lisäksi myös pinon lautasia ja kasan lusikoita ja pistäydyin matkalla konditoriassa. Oli muuten edullinen kakku, muistaakseni reilut kymmenen euroa, kun taas Suomessa kunnon konditoriakakut maksavat yleensä lähemmäs 30 euroa. Joka tapauksessa suuntasimme luentojen jälkeen Pangaeaan nauttimaan kakkua, ja sain kuulla myös onnittelulaulun :) Jotkut olivat suunnitelleen illaksi myös keilausta, ja liityimme lopulta koko porukka keilaukseen. Menestys oli vaihtelevaa, mutta hauskaa ainakin oli. Ja sain keilauksen syntymäpäivälahjaksi. Keilauksesta jatkoimme pienellä porukalla vielä Fakbaariin. Belgialainen ystäväni lähetti edellisenä iltana viestin, että syntymäpäiväsankari saa Fakbaareista ilmaisen oluen, joten pakkohan se oli testata. Ja todeksihan se osoittautui. Kun näytin henkkarit baaritiskillä, pian eteeni ilmestyi puoli litraa olutta maksutta. Mukava huomionosoitus päivänsankarille. Sain viettää kaikin puolin onnistuneet syntymäpäivät. Ja kiitos kaikille minua muistaneille!

Syntymäpäiväkakku

 

Keilaamassa

Muutaman viikon kuluttua syntymäpäivistäni oli aika viettää vappua. "Vuoden vappuemännät" Sonja ja Oili olivat huolella suunnitelleet ja valmistelleet täydellisen vapun. Vapun juhlinta alkoi vappuaattona Manneken Pisin lakituksella. Belgialainen Suomi-klubi järjestää joka vuosi vappujuhlat Brysselissä, johon kuuluu olennaisena osana Manneken Pisin lakitus. Niinpä suurin osa meistä Leuvenissa asuvista suomalaisista suuntasi myös Brysseliin serpentiinit kaulassa, ja olipa mukana myös muutama muunmaalainen. Patsaalle saapui paljon suomalaisia. Tuntui melkeinpä oudolta kuulla niin paljon Suomea ympärillä. Paikalla oli myös Olli Rehn pitämässä vappupuheen. Skumpat poksahtelivat kun paikallisen Eurooppa- ja Skandinaavisen koulun kaksi abiturienttia painoi lakin Manneken Pisin päähän. Manneken Pis teki myös pienen jekun, jopa kaksi kertaa, kun se kohdisti suihkunsa väkijoukkoon. Itse onneksi vältyin juuri ja juuri kastumiselta. Tapahtuma oli kertakaikkisen loistava aloitus vapulle. Lakituksen jälkeen suuntasimme takaisin Leuveniin maistelemaan Sonjan ja Oilin tekemää simaa ja jatkoimme juhlintaa Oude Marktilla. Vapun päivänä oli puolestaan vuorossa perinteinen vappupiknik Stadsparkissa. Sonja ja Oili olivat valmistaneet valtavat määrät Suomi-herkkuja. Oli perunasalaattia, lihapullia, nakkeja, lohitahnaa, ruisleipää, munkkeja, simaa... Istuimme puistoissa lähes koko päivän. Sää ei olisi voinut olla parempi. Aurinko paistoi ja oli ihanan lämmin. Yksi parhaista vapuista.

Lakitettu Manneken Pis

Toukokuun lopussa vietettiin Stukin Eindfeestia, siis paikallisen kulttuurikeskuksen kaudenpäätösjuhlaa. Ohjelmassa oli reggae-tyylistä musiikkia soittavan bändin livekonsertti, elokuvia ja useita eri tanssipaikkoja, joissa dj:t ja musiikkityylit vaihtelivat. Tapahtumaan oli ilmainen sisäänpääsy kulttuurikortilla. Sää oli tälläkin kertaa puolellamme, vaikka muutama tunti ennen konserttia olikin kunnon ukkonen. Tapahtuma sattui juuri hellejaksoon. Lämpötila oli lähemmäs 30 astetta ja hiki kyllä virtasi etenkin tanssilattialla. Mutta oli kyllä nautinnollista istua ensin ulkona ja ihailla ilta-aurinkoa, kuunnella loistavaa konserttia ja sitten tanssia loputtomiin. En muista Suomessa törmänneeni vastaavaan opiskelijatapahtumaan.

Viimeisin tähän asti juhlittu juhla oli juhannus. Yritimme saada mukaan perinteisiä suomalaisia elementtejä kuten uintia ja mansikoita. Aattona meitä lähti viisi suomalaista Oostendeen. Tämä oli muuten todennäköisesti ensimmäinen kerta kun matkassa oli ainoastaan suomalaisia. Juuri ennen kuin juna saapui perille, taivas repesi ja alkoi sataa. Siinä meinasi pessimismi saada yliotteen, mutta urhoollisesti lähdimme taivaltamaan kohti keskustaa. Sade ei edes ollut voimakasta, mutta kova tuuli teki sateenvarjon käytöstä lähes mahdotonta ja lisäksi oli varsin kylmä. Hylkäsimme siis heti alkuunsa haaveet piknikistä rannalla ja etsimme sen sijaan lounasta tarjoavaa ravintolaa. Löysimmekin mukavan paikan, jossa istuimme katetulla lasiterassilla ja nautimme kolmen ruokalajin lounaan. Yksi suomalaiseen juhannukseen kuuluva asia toteutui saman tien kun pääruoaksi oli paistettua kalaa. Lounaan jälkeen sää oli seljennyt ja niinpä vaihdoimme bikinit päälle ja suuntasimme rannalle. Kun ensimmäisen kerran näki meren, oli reaktio lähinnä wau. Valtavat aallot vyöryivät rantahiekkaan. Rannalla oleilu oli hieman vaikeaa, sillä lentävä hiekka sattui melkoisesti osuessaan paljaaseen ihoon. Mutta uimaan oli päästävä. Ei sitä ehkä uimiseksi voi sanoa, mutta seisoimme joka tapauksessa rantavedessä ja annoimme aaltojen kastella meidät. Ja aaltojen välissä heittäydyimme kokonaan mereen. Ei ole niitä aaltoja voittanutta. Uinnin jälkeen vuokrasimme kuuden hengen pyörän ja poljimme pitkin rantabulevardia. Varsin hauska kokemus. Myöhemmin etsimme suojaisen paikan rannalta ja yritimme pitää piknikkiä. Mutta eihän siitä mitään tullut, sillä hiekkaa lensi silti. Syötyämme tarpeeksi hiekkaa vaihdoimme piknikpaikkaa puistoon. Illaksi palasimme takaisin Leuveniin ja menimme katsomaan jalkapalloa Oude Marktille.

Oostenden ranta

Puistonäkymää Oostendessa

 

 

Juhannusaaton kala-ateria

Juhannuspäivänä menin ensin virolaisen ystäväni kanssa kaupungille, sillä siellä oli ohjelmassa De Langste Dag. Oletan sen olevan ikään kuin paikallinen juhannusjuhla. Kaduilla oli muun muassa tanssiesityksiä ja kaupoissa alennuksia. Kaupunki oli täynnä ihmisiä. Iltapäivällä menimme isommalla porukalla piknikille Kessel-Lossa sijaitsevaan puistoon. Puisto oli varsin iso ja viehättävä. Siellä oli useita vesi-alueita, joissa saattoi soudella tai mennä polkuveneillä, uima-altaita ja eläimiä. Istuimme erään vesi-alueen päälle tehdyllä terassilla, nautimme auringosta ja herkuttelimme ihanilla herkuilla, mm. mansikkakakulla (ehdoton osa juhannusta). Illalla oli vielä vuorossa mitäpäs muuta kuin jalkapallon seuraamista Oude Marktilla. Vaikka monia perinteisiä suomalaisia elementtejä saimmekin mukaan juhannuksen viettoon, ei se silti juhannukselta tuntunut. Eniten ehkä jäin kaipaamaan saunaa. Mutta ihana kesätunnelma viikonlopusta silti jäi.

De Langste Dag Leuvenissa

Kesäisissä tunnelmissa Oude Marktilla juhannuspäivänä

Juhannuksen mansikkakakku

Kessel-Lon puisto

Mietteitä opinnoista

Näin reilun kolmen kuukauden luentorupeaman, kahden esitelmän, viiden kirjallisen työn ja kahden tentin jälkeen lienee sopiva aika kirjata mietteitä opinnoista. Tosin opinnot eivät tokikaan vielä ole kokonaan ohi. Luennot loppuivat siis toukokuun lopussa, sitten oli parin viikon lukuloma, joka kului lähinnä kirjallisten töiden tekemiseen ja nyt tällä viikolla alkoivat tentit, jotka jatkuvat kesäkuun loppuun. Itsellä vielä kolme tenttiä edessä.

Merkittävin eroavaisuus verrattuna opintoihini Suomessa on ollut koko lukukauden rakentuminen. Kun kevätlukukausi alkaa vasta helmikuun puolivälissä se myös kestää kesäkuun loppuun asti. Tähän aikaan vuodesta opinnot ovat yleensä olleet jo hyvän aikaa kesätauolla, mutta tänä vuonna ne vain jatkuvat ja jatkuvat. Välillä on saanut purra hammasta yhteen, että on jaksanut paneutua opiskeluun kun yksi toisensa jälkeen on hehkuttanut Facebookissa kesäloman alkua. Jos ottaa huomioon vielä tammikuisen kielikurssin, tulee tästä lukukaudesta selkeästi elämäni pisin, 5 kk ja 3 vko:a. Mutta en sano, etteikö se olisi sen arvoista. Ehdottomasti on kannattanut opiskella. Kyse on vain tottumiskysymyksestä. Ja sitä paitsi onhan meillä ollut lomia välissä.

Myös kaikki kurssit rakentuvat koko lukukauden varaan. Kaikki kurssit kestävät koko lukukauden ajan ja niinpä lukujärjestyskin on jotakuinkin sama koko ajan. Alkuun ajateltuna yli kolme kuukautta kestäneet kurssit tuntuivat todella pitkiltä. Vaasassa olen tottunut intensiivisempiin kursseihin, jotka kestävät tyypillisesi kuukauden tai korkeintaan kaksi. Mutta eivät kurrsit täällä loppujen lopuksi tuntuneet niin pitkiltä. Aika meni taas kerran nopeasti. Asiamäärä oli kuitenkin jotakuinkin sama. Hyvä puoli näissä pitkissä kursseissa on se, että välissä ehtii itsekin opiskella, kun viikoittainen lukumäärä ei kasva kovin suureksi. Toisaalta nyt tentteihin lukiessa tuntuu, että osa alkupään asioista on aika tehokkaasti päässyt unohtumaan neljässä kuukaudessa. Sen sijaan enemmän päänvaivaa on aiheuttanut se, että koko ajan pyörii kuusi kurssia. Kuusi kurssia lukukaudessa on ihan tavanomainen määrä minulle, mutta yleensä ne ovat jakautuneet pitkin lukukautta. Luentojen osalta tämä "kurssisuma" ei haittaa yhtään, mutta kun pitäisi palauttaa kaikkien kurssien kirjalliset työt parin viikon sisään, saa tinkiä aika lailla nukkumisesta.

Itse sanoisin, että siitä on on ollut hyötyä, että olen Suomessakin jo maisteriopinnoissa. Kaikki kurssini täällä ovat nimittäin maisteritason kursseja. Yliopisto ei edes edes tarjoa juuri englanninkielisiä kanditason kursseja. Tämä tuli itselleni pienoisena yllätyksenä, sillä Suomessa kursseja katsoessani olin luullut niiden olevan kanditason kursseja. Näin sosiaali- ja terveyshallintotieteen pääaineopiskelijana minua arvelutti riittävätkö pohjatietoni EU-maisteriopintoihin. Mutta riittävän hyvin tuntui riittävän, kiitos muutaman käydyn EU-kurssin ja kanditutkielmani. Mikä hyvänsä yhteiskuntatieteellinen koulutus näyttää antavan hyvät valmiudet opiskella mitä tahansa muuta yhteiskuntatiedettä kun taas kasvatutieteen ja psykologian kurssilla olin aika lailla pihalla. Mutta siis joka tapauksessa pitkälle edenneet opintoni ovat luoneet hyvät valmiudet tehdä kirjallisia töitä ja esitelmiä. Vaikka olenkin opintojeni alkumetreiltä lähtien tottunut tekemään tutkielmia, erityisesti kanditutkielman jälkeen olen varsin tottunut tiedonhakuun ja pidempien tutkielmien kirjoittamiseen. Ja nämä taidot ovat tulleet täällä tarpeeseen, sillä kirjoitettavaa on riittänyt. Maisteritaso näkyy siinä, että pituudeltaan monen työn on pitänyt olla n. 10 sivua.

Luennoilla olen oppinut paljon uutta. EU on tullut tutummaksi ja se on saanut uusia näkökulmia. Olen edelleen vakuuttunut, että EU on loputon ja monimutkainen suo tutkia, mutta samalla olen saanut uusia valmiuksia käsitellä sitä ja löytänyt hyödyllisiä tietolähteitä. Opiskelu englanniksi on tuntunut täysin luontevalta. Olen alusta lähtien kirjoittanut muistiinpanot englanniksi ja pyrkinyt siis ajattelemaan asiat englanniksi enkä kääntämään niitä suomeksi. Tämä on johtanut hauskoihin tilanteisiin jos onkin pitänyt selittää asioita suomeksi  kun ei sitä enää osakaan kääntää kaikkia sanoja. :) Toisaalta joskus näemmä olen ajatellut asiat suomeksi, kun luentomuistiinpanoista löytyy keskeltä lausetta yksittäinen sana suomeksi. Mutta kirjallinen tuottaminen englanniksi on ainakin parantunut. Kun kirjoittaa tutkielmia ei tarvitse katsoa sanakirjaa yhtä usein kuin ennen. Suullisesta tuottamisesta en ole aivan yhtä vakuuttunut. Yhtä esitelmää pitäessä puhettani ei ehkä voinut luonnehtia kovin sujuvaksi. Kumma miten ne sanat yhtäkkiä tuntuvat unohtuneen jonnekin.

Opinnot ovat tarjonneet myös upeita kokemuksia. Taisin jo aikaisemmassa kirjoituksessani mainita, että pääsemme tekemään haastatteluja EU:n parissa työskenteleville. Ja toden totta, saimme tehtyä viisi haastattelua, vaikka aluksi tuntuikin, ettei kukaan vastaa haastattelupyyntöihin. Jännitti jonkin verran kun matkustimme yksi päivä Brysseliin tekemään tutkimushaastatteluita. Vierailimme European Trade Union Confederationissa ja Suomen pysyvässä EU-edustustossa. Lisäksi teimme puhelinhaastattelun Business Europen työntekijälle ja lähetimme kysymyksiä sähköpostitse niin EU:n työntekijöille kuin yksityisten itressien edustajille. Harmitti, että en ottanut jakkupukua tänne mukaan... Mutta hyvin se sujui ilman sitäkin. Oli hieno tunne olla yhteyksissä vaikka kuinka korkeassa asemassa oleviin henkilöihin. Ja samalla paine, antaako itsestä nyt hyvän ja asianosaavan kuvan. Kyse kun ei ole yksinomaan siitä, mitä tietoa saamme tutkimukseemme, vaan tulevaisuudessa voin pyrkiä työskentelemään näiden henkilöiden kanssa. Lisäksi yhdellä kurssilla pääsimme vierailemaan Alueiden komiteassa, Komission Aluepolitiikan pääosastolla ja Baden-Württembergin edustustossa, taas potentiaalisia työpaikkoja. Ohessa muutama kuva excursioltamme.

DG Regio

Lobbausta Baden-Württembergin tapaan

Jotta opinnot saisivat onnellisen päätöksen, on aika suunnata taas tenttikirjallisuuden pariin. Mietteitä tenteistä on luvassa myöhemmin.